Minä olen pääsääntöisesti illan kukkuja ja aamun nukkuja. Mieheni päinvastoin ;) Aika kivasti hän kuitenkin alkaa oppia tavoilleni ja olen mielestäni saanut siirrettyä hieman hänen sisäistä kelloaan iltojen suhteen. 

Usein iltaisin, kun maailma rauhoittuu ympärilläni ja väsymys ei vielä paina liikaa, saan melestäni parhaimmat ideat ja intoa toteutuksiin olisi enemmän kuin arvaakaan. Olen ollut varmaan aina sellainen. Vanhempani kertoivat kuinka ollessani ihan pieni, he olivat menneet nukkumaan ja minä jäin itsepäisesti yölampun valossa lukemaan Aku Ankkaa. Itse muistan joskus yläasteen aikaan saaneeni inspiksen järjestyksen vaihtoon huoneessani. Pienen rämistelyn jälkeen ovella seisonut unenpöpperöinen äitini ei tuntunut olleen kovin ilahtunut siivous puuskastani kello 12 yöllä... 

Toinen asia, mikä on minun mielestäni kerrassaan upea hetki yön hiljaisina tunteina, on syvällinen keskustelu! Harva on kanssani samaamieltä. Illalla kun häiriö tekijöitä on vähän, päivän tapahtumat tapahtuneet ja sisäisesti alkaa rauhoittua olisi niin kivaa jutella henkeviä. Keskustelu nukkuvan miehen kanssa olisi toki helppoa, ei vastalauseita, mutta ehkäpä maltan ja odotan toiseen kertaan. Tietenkin on hetkiä, jolloin asiat painavat niin mielessä, että on pakko herättää, kertoa asia ja sitten saa nukahtaa rauhassa. Tosin mies saattaa sitten jäädä etsimään yön hiljaisina hetkinä kadonnutta untaan ja miettimään miksi tuo nainen vierellä ei puhu asioistaan jo ajoissa illalla...

Yön hiljaisina hetkinä voi tuntea hallitsevansa omaa elämäänsä ihan täysin. Kukaan ei voi tulla haaveiden, unelmien, suunnitelmien ja varsinkaan minun näppärien ajatusteni tielle. Koti on remontoitu ja sisustettu muutamassa minuutissa, piha on suunniteltu jälleen uuteen uskoon, eläkevuosien ohjelma on suht hallinnassa, naapurin äkäiselle miehelle on tehty puhe hyvän käytöksen sekä suvaitsevaisuuden merkityksestä ja työasiat ovat aivan uudella tasolla. Wohoo! Kunhan tulisi jo aamu ja pääsen taas vauhtiin näiden ideoitteni kanssa!!!! Aamu tulee kyllä, vaan yön suuret suunnitelmat ovat valuneet unholaan. Joku hyvä kommentti mulla kyllä sille ukolle oli... Noh, se siitä! Sanotaan, että olisi hyvä pitää kynä sekä paperia yöpöydällä tälläisiä idea hetkiä varten. Täytyy joskus muistaa.

Uni ja sen tuoma lepo ovat joskus helposti katoavaa. Pahinta se on silloin kun tietää kellon soivan aamulla, töihin olisi lähdettävä ja vielä jaksettava niitä tehdäkin. Mieli alkaa hermoilla, lakanat ovat nihkeän kuumat kuin keitetyt ja tyyny nyt ei passaa mitenkään pään alle. Ajatukset laukkaavat sinne ja tänne, kyljellä makaaminen on hankalaa ja selällään vielä hankalampaa ja mahallaan ei edes voi kuvitella nukkuvansa. Argh! Minun yöni, leponi ja rauhoittavat unet valuvat kankkulan kaivoon ja tuo halvatun kello kulkee eteenpäin kuin raivopää! Vaadin mielessäni uusintaa tästä yöstä. Minne voin valittaa? Yöni on pilalla, kuten myös alkava päiväni - missä on kuluttajan suoja unien ja levon suhteen? No niin, nyt hermoilu seis! Piif ja puuf - hengitän rauhallisesti, kaikki on hyvin ja keskityn mielessäni matkaamaan lempi paikkaani. Hiljaisuus ja rauhallisuus, unten maailma, olen tässä.