'Uskallanko katsoa itseäni peilistä, sanoa ääneen, että olen hyvä tyyppi ja minulla on oikeasti vielä paljon käyttämättömiä voimavaroja uusiin asioihin?'

No, kai sen uskaltaa sanoa kunhan sitten suomalaiseen tyyliin muistaa lopuksi todeta;

'ps. mutta jatkan silti ihan tälläistä tavallista arkeani!' 

Olen tällä viikolla laittanut avointa työpaikkahakemusta noin pariinkymmeneen paikkaan. Sama hakemus, paikasta riippuen hieman tekstiä muutellen. Tämä on kai määräaikaisen työntekijän joka keväinen rutiini!

Olen keskittynyt etsimään ns. piilotyöpaikkoja. Työnantajat etsivät työvoimaa muutenkin kuin MOLlin sivuilta. Koulutukseni on ihan hyvä (Kirkon nuorisotyön ohjaaja sekä Vapaa-aikatoiminnan ohjaaja), mutta kun valmistumisista on kulunut yli 22 vuotta niin koulutukset ovat menneet laaja-alaisemmiksi ja tietysti paremmiksi. Minä olen kai fossiili sarjaa ;) En ole pystynyt päivittämään osaamistani muuten kuin työtä tekemällä. Elämän kokemuksesta harvoin saa työtodistusta! 

Uskon, että minulla olisi vielä paljon annettavaa työelämässä. Tiedän tekeväni nytkin arvokasta työtä, mutta silti mieli halajaa vielä jotain haasteelisempaa. Uskallanko siis hakea? Asettaa itseni korkeammalle jalustalle, torvi suun eteen ja karjua; Juhuuuu! Minä haluan, minä uskallan ottaa haasteita vastaan ja tehdä parhaani!!!!

Mitä jos epäonnistun, jos en olekkaan hyvä, jos ne ei pidä tavastani tehdä työtä tai tavastani ajatella asioita? Olisisko vain viisainta jättää tuo korkea jalusta nuoremmille, torvi takaisin jalustan viereen ja huhuilla hiljaa; 'Jos joku tarttee, niin olen käytettävissä...'.

Minä ajattelin kuitenkin uskaltaa. Lähettämäni työhakemukset kattoivat niin päiväkoteja kuin järjestöjäkin. Muutama kohtelias vastaanottaja jopa kiitti kiinnostuksestani ja lupaili palata asiaan jos heillä ilmenee työntekijän tarvetta. 

Menneiden vuosien tapahtumat omassa elämässäni ovat vieneet itsetuntoa kunnon vuoristorataa, mutta jospa vaihtaisin laitetta vaikkapa maisemajunaan. Minä, ihan vain minä itse, etenen tässä rauhallisella vauhdilla elämässäni eteenpäin ja nautin siitä mitä näen ja koen. Viereeni saa tulla mukaan, mutta minä olen oman vauhtini säätäjä.

Minä haluan uskaltaa!