DSC_0440.jpg

Kevät on se vuodenaika, joka saa viherpeukaloni innostumaan, remontti sieluni unelmoimaan ja todellisuuden tajuni katoamaan.

Viherpeukalo taitoni on suht vaatimaton, vaikka sieluni silmillä kuvittelen voivani muodostaa japanilaisen puutarhan höystettynä suomalaisella maalaisromantiikalla rivitalon takapihalle... Totuus on sama joka kesä; takapihani on edelleen viihtyisä peruspiha muutamilla pensailla, kesäkukilla ja isolla terassilla. Tietenkin pidän pihastani jo näinkin ja haaveiluni saa jatkua. Talven jäljiltä on ihanaa kunnostaa piha taas uuteen kesään, miettiä millaisia kukkia istuttaa ja mitä kivaa piristettä voi vielä keksiä. Toisaalta, kun piha ei ole liian valmis ja tiettyyn teemaan rakennettu, saa sitä muokata rauhassa uudeksi joka vuosi.

Remontti sieluni puolestaan haikailee enemmän kun asuntoni neliöt tulisi riittämään. En ole suuruuden hullu, vaan remontti- ja sisustuslehtien uhri. Muuttaessamme nykyiseen asuntoomme tein pientä pintaremonttia lähinnä yksin. Intoa oli paljon, taitoa hiukkasen, budjetti surkea ja aikaa vain muutama päivä. Eipä siinä ihmeisiin kyennyt, mutta sentään jotain. Nykyään haaveilen uusista tapeteista, väreistä, keittiön kalusteista, pienistä nokkelista tilaratkaisuista. Nyt olisi sentään aikaa, vaan kaikki muu on pysynyt ennallaan. Onneksi ihana mies on luvannut auttaa kunhan rempan aika koittaa.

Entäpä katoava todellisuuden tajuni? Noh, olen niitä tyyppejä jotka nauttivat enemmän shoppailusta rautakaupassa ja sisustus/puutarhaliikkeissä kuin vaatekaupassa. Ja kyllä, todellisuuden tajuni menee niissä tuhkana tuuleen. Onneksi budjetti on rajallinen.

Tämä ihana aurinkoinen Helatorstai päivä on mennyt pihalla puuhastellessa ja luonnon heräämisestä nauttiessa. Ei kasvun ihmeestä nauttimiseen tarvitse edes sitä omaa pihaa, onneksi kaunis luonto ympärillä tavoittaa meistä jokaisen.

Ja mitä tuohon otsikon riisipuuroon tulee - se oli niin hyvää päivän päätteeksi =)