DSC_2701.jpg

 

Mietimme eräänä iltana mieheni kanssa päätöksiä, joita olemme koko elämämme aikana tehneet. Monien päätösten, monien ratkaisujen jälkeen katsoimme tuossa hetkessä toisiamme silmiin ja olimme onnellisia. Kaikki elämämme päätökset olivat johtaneet tähän hetkeen, me olemme nyt yhdessä.

Sanotaan, että jossittelu on turhaa. Totta. Entä kun sitä käyttää ajatusleikkiin? 

Missä olisin juuri nyt JOS olisin lähtenyt opiskelemaan peruskoulun jälkeen sähköasentajaksi vuonna 1988? JOS olisin muuttanut heti nuorisonohjaaja opiskelujen jälkeen eräälle pikku paikkakunnalle töihin? Entäpä JOS olisin vastannut kosintaan opiskeluaikaan ja lähtenyt tuon ihmisen matkaan? Missä olisin? Millainen perhe minulla olisi?

Mitä JOS mieheni olisi päättänyt opiskelupaikkansa toisin? Tai päättänyt oman tulevaisuutensa kotimaan toisin?

Olisimmeko tässä, onnellisina ja rakastuneina? Ei voi tietää... 

Tapasimme netin kautta muutamia vuosia sitten. Viikon kirjoittelimme aina vain pidempiä viestejä ja lopulta tapasimme. Tavatessamme tunsin löytäneeni hänet, josta olin haaveillut. Uskon, että harras sydämeni toive maailmankaikkeudelle oli kuultu.

Mitä JOS emme olisi olleet netin deitti linjoilla juuri tuolloin? Mitä JOS molemmat olisivat jatkaneet epätoivoisesti aikaisempia seurusteluja vielä muutaman kuukauden? JOS emme olisi uskaltaneet heittäytyä uuteen yritykseen? Olisimme tavanneet kasvotusten jokatapauksessa!

Muutamaa kuukautta myöhemmin seurustelumme alkamisesta, matkustin tyttäreni kanssa Roomaan ja mieheni työporukka oli buukattu samalle lennolle. Olisimme nähneet toisemme silloin. Tuskin olisimme vaihtaneet sanaakaan, mutta eihän sitä voi tietää JOS vaikka olisimmekin!

Olisinko joku muu tai jossain muualla, JOS olisin tehnyt elämässäni toisenlaisia päätöksiä? Olisin toki. Saattaisin olla onnellinen tai onneton, löytänyt tai etsivä, rauhallinen tai levoton, Suomessa tai ulkomailla, parisuhteessa tai sinkku, äiti, äitipuoli tai lapseton... Mitä vain! Tai sitten olisin eri teitäkin kulkeneena juuri tässä, tämän miehen vierellä. 

Olen onnellinen, kun elämäni on mennyt juuri näin. Onnea ja surua, haikeutta ja iloa, rakkautta ja hyvästejä, elämää ja kuolemaa. Kaikkea hyvällä tasapainolla. 

Vaikeinakin hetkinä olen tahtonut olla minä ja haluan olla jatkossakin. Oman elämäni kulkija, tämän elämän pääosassa!