Olin menneenä viikonloppuna kotiseudullani tapaamassa läheisiäni sekä keräämässä mustikoita. Rentouttava pikkuloma teki hyvää ja uusimman pikku sukulaisen näkeminen sulatti sydämen jälleen kerran. 

Onnellisuuteni avaimet löytyvät sieltä missä juureni ovat. Savon sydämestä, metsän keskeltä, järven rannalta. Lapsuuteni leikit, marjaretket vanhempieni kanssa sekä mökkipäivät isovanhempien seurassa tulvivat mieleen, kun siellä nyt liikuin. Paljon hauskoja muistoja!

Tuolta, isojen jääkauden aikaisten kivien juurelta, lapsuuden seikkailujen jäljiltä, minä haluan nyt aikuisena marjani kerätä. Olisihan niitä mustikoita sekä puolukoita lähempänäkin, vaan ei se ole sama. Omien marjojen kerääminen juuri siitä metsästä on parasta. Tällä kertaa ihanan lisämausteen toivat mukana olleet rakkaat vanhempani, ihana mies ja koirat. Jokainen meistä nautti omalla tahollaan. Vanhempani sienestivät, miehen kanssa poimittiin mustikat ja koirat nauttivat metsän tuoksuista sekä vapaana liikkumisesta. (Nyt haluan huomauttaa, että koirien vapaana pitäminenhän ei ole laillista tähän aikaan vuodesta, mutta olin omassa metsässä ja koirat oli välittömästi kytkettävissä.)

Kuten olen aiemmin kertonut, elämä on vienyt minua niin Suomessa kuin maailmallakin. On vienyt ja tulee jakossakin viemään. Minun aikani ei ole vielä sammaloitua. Onnellinen olen ollut ja tulen olemaan vielä monessa hetkessä sekä monessa paikassa. Onnellisuuteni ensimmäiset kokemukset, tunteet ja teot löytyvät lapsuudesta. Eihän se tietenkään mitään riemujuhlaa kaiken aikaa ollut, kun elämä on osittain myös onnellisuuteen oppimista. Parhaiten oppii arvostamaan, kun välillä asiat menevät ihan päin pe... No, ahteria. Sieltä kuitenkin avain nippuni sain ja uskon avainten riittävän vielä pitkään!

Onnellisuuden avaimet, ja mikä parasta: monikossa. Onnellisuuteen on monia ovia, joten tarvitsemme myös suurehkon nipun avaimia! Mielikuvissa tietenkin sellaisia oikein wanhan aikaisia. Elämä on täynnä mahdollisuuksia, silloinkin kun kaikki menee ihan päin pe.... No, ahteria taas kerran! 

Viime aikoina ovat tunteeni menneet aikamoista vuoristorataa. Monia huolen aiheita läheisten suhteen, mutta onnen tunteita myöskin. Oma terveys on hieman mietityttänyt sekä ystävän menehtyminen. Työt lähti taas rullaamaan, vaan toistaiseksi puoliteholla... Koti kaipaa maalia ja tapetointia, piha syksyyn sekä talveen valmistamista. Onneksi elämä jatkaa kulkuaan, kaikki on kuitenkin ihan hyvin.

Hetkeksi mielikuva metsästä, ison kiven juurelta, mustikkamättään edestä... Onnellisuuden avaimet!

 

DSC_1745.jpg