DSC_2922.jpg

Minulle musiikki on ollut aina tärkeä tekijä elämäni taipaleella. Laulamisen taito tuli suvun perintönä ja sitä hyödynsin monella tapaa. Ihan pikku tyttönä kävin laulamassa isovanhempieni autokorjaamon konttorissa odottaville asiakkaille, sain siitä jonkun pennin palkkaakin. Nyt myöhemmin uskon heidän vain maksaneen, jotta lähtisin pois siitä lallattamasta ;) Äidin kampaamon asiakkaitakin taisin piinata innokkaalla esiintymis halullani sekä SPR:n tuotteiden myynnillä. Kuvittelin pienenä olevani tavan Katri Helena, vaan ehkä intoni oli suurempi kuin puhdas taitoni. Unelmia oli ja niillä ei ollut rajoja silloin.

Ennen koulu ikää äiti vei minut pappilaan muskariin ja muistan vieläkin sen pahan mielen tunteen, kun en saanut esittää Täti Monikaa. Nyt kun asiaa mietin, niin nykyään laulan sitä töissäni miltei viikottain... Trauma vai palautuma???  Lyhyen muskari urani jälkeen siirryin jo suuremmille areenoille eli paikalliseen lapsi- ja nuorisokuoroon. Täällä sain oppia muutaman huomautuksen kautta, että en ole siellä suinkaan soolo artistina vaan osana koko porukkaa. Suuren menestyksen alkeet eivät auenneet taaskaan, mutta opin silti paljon laulamisesta ja äänen muodostuksesta. Ihastuttava kuoromme johtaja jaksoi uutterasti ohjata kahta kuoroa ja äänitimme kaksi levyäkin. Sunnuntaisin radion Yle kanavan Sävel lahjassa kuului usein kuoromme esittämiä kappaleita. Esiinnyimme paljon tapahtumissa eri paikkakunnilla ja muutama esiintymismatka oli myös ulkomailla. Kuorossa laulaminen oli hieno kokemus ja opetti paljon. Urani eteni lapsikuorosta nuorisokuoron puolelle ja siitä sitten takaoven kautta ulos. Johtajan vaihduttua laulamisen into sammui ja opiskelut muualla kutsuivat.

Eli se siitä lapsuuden (ja ehkä hetken nuoruudenkin) unelmoinnista laulamassa suurilla lavoilla. Äänikin on saanut osumaa vuosien aikana ja nykyään on työlästä laulaa pitkään puhtaasti. Nyt keskityn lauleskelemaan töissä lastenlauluja ja edessä oleva pikku yleisöni on mielissään - hyvä näin. 

Musiikilla on ihmeellinen voima. Se liikuttaa ihmisiä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Se herättää suuria tunteita, saa hiljentymään tai vaikka huutamaan, rauhoittaa sekä kiihdyttää, jakaa mielipiteitä tai soljuu tasaisesti ohi kaikkien ajatusten... Itse olen aika laajan musiikin ystävä. Musiikki kuvastaa tunteita ja ajatuksia, niiden mukaan valitsen kuunneltavan eri tilanteisiin. Joskus radiosta kuulee jonkin hitin omasta nuoruudesta ja yhtäkkiä huomaa miettineensä koko ajomatkan tapahtumia vuosien takaa. Hyvää aivojumppaa!

Avioeron aikaan kuuntelin paljon meditaatio musiikkia, rauhoitin sillä sisäistä myrskyäni ja loin mielikuvia paremmasta tulevaisuudestani. Teen sitä edelleen kun on vaikeaa. Kuulokkeet päähän ja rauhalliseen paikkaan oleilemaan, annan ajatusten vaeltaa ja lopulta ne vain antavat vaihtoehtoja uusiin mahdollisuuksiin. En suinkaan vaivuta itseäni mihinkään höpöhöpö tilaan, vaan annan alitajunnalle välillä puheenvuoron.

Tätäkin kirjoittaessani taustalla soi Sunrise Avenue ja youtube valkkasi taustalle Keep dreamin' kappaleen. Sopii tähän hetkeen oikein hyvin. Musiikki antaa voimaa ja hyvät sanoitukset avaavat uusia mahdollisuuksia ajatella asioita.

Kunnia ja syvä kumarrus kaikille hyvän musiikin tekijöille - teistä moni tekee tästä elon polusta helpompaa!