Seisoin eilen illalla mökin laiturilla ja katselin järvelle. Alkavan yön rauhallisuus, lintujen moninainen laulu, jossain kauempana polskahteli kala ja lepakot lentelivät rannan tuntumassa. Usva nousi järven pohjukasta ja hitaasti eteni järven selkää pitkin. Koko maailma ympärilläni ja silti olin siinä yksin, onnellisena, keskellä erityisen kaunista hetkeä.

Vanhempani ovat olleet yhdessä noin 50 vuotta. Matka ensi suudelmasta tähän hetkeen on sisältänyt paljon ja kaikenlaista, mutta he ovat yhä yhdessä ja välillä käyttätytyvät kuin vasta rakastuneet. Isäni pitää äidistä hyvää huolta ja huomioi häntä suloisesti edelleen. He ovat kasvattaneet kolme lasta. Meistä tuli elämässä hyvin pärjääviä, työtä tekeviä, perheellisiä kansalaisia. Elämä ei ole antanut kaikkea lusikalla suoraan suuhun, vaan kasvattanut välillä nenä maata viistäen ja taas välillä leppoisten tuulten siivittämänä. Perhe yhteytemme on tiivis, vaikka näemmekin harvemmin ja saman katon alla olemme tosi tosi harvoin. Silti olemme samaa sukua ja samaa maata! Se on myös mielestäni erityisen kaunista.

Olen saanut elämääni paljon ihmisiä, joiden kanssa olen jakanut iloja ja suruja, onnea sekä heikompia hetkiä. Jokaisella on oma osuutensa elämäni varrella. Miettiessä heitä, joita olen saanut tuntea hetken, pidemmän aikaa tai jotka ovat matkassa aina vaan ja edelleen, voin olla kiitollinen. Ystävät, tuttavat, sukulaiset, perhe, rakas ja lapset, jokainen heistä tuo osaltaan elämääni jotain. Sen ei tarvitse olla suurta, sillä pienikin voi olla erityisen kaunista.

Maailmassa tapahtuu kaiken aikaa paljon hyvää ja paljon pahaa. Kumpi vaakakuppi on raskaampi, ei voi tietää. Uutiset kertovat mielellään enemmän negatiivista kuin positiivista. Julmuus, tyhmyys ja itsekeskeisyys pyörittää täman maailman taloutta, politiikkaa ja arvoja. Hyvyys, viisaus ja epäitsekkyys kulkevat taka-alalla. Kenellä olisi valtaa, rohkeutta ja uskallusta käskeä hetken hiljaisuus suuriin kokoussaleihin ja johtajien työhuoneisiin? Pyytää kaikesta maailman ajasta kolme hiljaista minuuttia ja samalla kehottaa kaikkia tekemään tästä maailmasta tuhon sijaan jotain erityisen kaunista.

Mikä on erityisen kaunista? Se voi olla hento kukka asfaltin reunassa, se voi olla lapsen hymy silmiin katsottaessa, se voi olla järven pinnan kimallus auringossa, koiran uskollinen katse maton kulmalta. Erityisen kaunista on rakkaus sitä kohtaan millä on merkitystä, halu suojella ja tulla suojelluksi. Erityisen kaunista on sanat, teot ja ymmärrys hyvän asian edessä. Meissä jokaisessa on paljon erityisen kauniita asioita. Usko pois. Vaikeaa se on välillä itsellekin, mutta sisimmässä tiedän itsestäni yhtä ja toista, tunnen kyllä kuka olen, vaikka välillä yllätynkin. Minussa on jotain erityisen kaunista ja ne jotka minua tuntevat sen tietävät. Mieti itsestäsi yksi asia joka on erityisen kaunista ja tiedät kantavasi timanttia sisälläsi. Kauneus ja hyvyys tarvitsee lisää tilaa tässä maailmassa, meidän tehtävä on auttaa siinä. Jokaisen tehdessä muutaman pienen asian. Surun ja murheen keskelläkin on hyvä etsiä edes se yksi pieni erityisen kaunis asia, oli se jotain henkistä tai sitten konkreettista. Se antakoon voimaa löytää lisää erityisen kauniita asioita.

Erityisen kaunista kesää.