DSC_2550.jpg

 

'Olipa kerran tyttö joka halusi olla kiltti ja hyvä kaikille. Hän halusi sovitella riitoja ympärillään, auttaa apua tarvitsevia ja opettaa ystävällisyyttä sekä suvaitsevaisuutta kaikille. Hän välillä pohti ja mietti, miksi välinpitämättömyys, itsekkyys ja toisten henkinen tai fyysinen satuttaminen oli joidenkin mielestä sopivaa. Tyttö ei keksinyt vastausta. Hän yritti itse parhaansa ja näki hyvien töidensä jälkiä ympärillään, mutta samalla tuntui että työmaa ympärillä vain kasvoi. Tyttö pakkasi reppunsa, osti koiran ja muutti suht autiolle paratiisisaarelle asumaan. Loppu.'

Olen pohtinut viimeaikoina kiltteyden, itsekkyyden ja myötäelämisen merkitystä. Missä määrin noita kolmea asiaa hyödyntää itse ja missä määrin jakaa muille? Missä menee oman ja naapurin auttamisen rajat? (Ne, jotka tuntevat minut voivat tässä vaiheessa naurahtaa... Eihän se ole salaisuus, että aikoinaan löysin miehen naapurista ja vuosia myöhemmin hän löysi uuden rakkautensa silloisesta naapuristamme. Autoin siten naapuria oman onnensa löytämisessa. Kahdesti? Ironiaako? Ehkä.)

Missä siis menee kiltteyden ja itsekkyyden raja? En tiedä. Itselläni se on hieman häilyväinen käsite. Pitäisi kai luoda oma henkinen passintarkistus piste. Kun lupautuu tai ajautuu omien rajojen ulkopuolelle on välittömästi kaivettava henkinen passi esiin! Siitä sitten pikatarkistus viisumista - onko oikeutta oleskella tällä alueella ja miten kauan? Kauanko varsinainen passi on voimassa - voinko jäädä pidemmäksi aikaa? Ja se tärkein, onko passi tarpeeksi ehjä - pysyykö se kasassa? Rikkinäisen passin kanssa saa vain harmeja ja turhaa vaivaa, joten parempi jäädä oman rajan sisäpuolelle odottamaan parempaa tilaisuutta ja uutta ehjää passia. Kiltteyden ja itsekkyyden rajalla muuten passintarkastajat ovat lahjottuja ja välillä todella laiskoja, pitää olla tarkkana ettei joudu pulaan.

Minun rajalla on tällähetkellä menossa jonkin sortin konflikti. Passini kuva on hieman harmaa sekä rikkinäinen ja viisumia ei voi nyt myöntää askeltakaan rajan yli otettavaksi. Halua ja ajatusta on, mutta tilanne on hieman hankala. Täytynee malttaa, huolehtia omasta itsestä. Odottaa uutta selkeämpää kuvaa itsestäni ja viisumin uusimista. 

En tiedä milloin opin, että omasta itsestä huolehtiminen on samalla myös toisista huolehtimista? Minulla on lupa sanoa ei yhtälailla kun kyllä. MInulla on omat oikeutetut syyt saada levätä ja rauhoittua, elää omaa hetkeäni ja rentoutua. Minulla on myös paljon hyvää mieltä tuovia syitä auttaa toisia, olla tukena ja  olkapäänä. Minulla ei vain ole oikeutta rikkoa itseäni ja kohdella kaltoin. 

Kesän lämpö ei nyt kovin helli ainakaan täällä Oulun seudulla, mutta aurinko paistaa sentään. Jään haaveilemaan siitä paratiisisaaresta ja pidän sen haaveissa olevana pakopaikkana. Mikä on Sinun haaveissa oleva pakopaikka tai turvasatama?