Kuinka monen nuoruuttaan 80-luvulla eläneen päässä soi nyt tuo Suomen vastine maailman hätään? Tai We are the world?

Mitä tapahtui niiden ihmisten elämässä, joiden sisin paloi silloin tarvetta tehdä tästä maailmasta parempi paikka? Maailma on edellen ja ehkä vielä enemmän epätasapainossa. Johtajista sekä päättäjistä osa on suorastaan rikollisia, köyhyys, luonnon tuhot, nälänhätä, saasteet ja pikku jäälautoillaan elävät jääkarhut ovat meidän päivän normaalit uutiset.

Jos tuolloin olimme jo velkaa tälle maailmalle niin nyt, yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin, olemme  konkurssissa.

Ilmasto lämpenee, vuodenajat eivät vastaa alkuperäisiä merkityksiään, mielipiteitä on paljon mutta toimintaa vähän, kokouksissa istutaan päätöksiä tehdään ja sitten mennään kotiin ilman sen kummempaa. Suomalaisten olot hankaloituu kun eduskunnan mielestä maailma pelastetaan esim. autoilun ja elämisen hintojen korotuksilla ja kaupunki asumiseen keskittämisellä. Ja sillä ei ole merkitystä, että maahamme rahdataan tonni tolkulla turhaa muovi ja vaate krääsää valtamerten takaa.... Ehei, maailma pelastuu kun suomi kierrättää muovipussit sekä maitopurkit ja siirtyy polkupyöräilyn luvatuksi maaksi, heti Kiinan ja Hollannin jälkeen. Lentäminen jätetään väliin ja istutaan loma ajat junassa (jos haluaa mennä johonkin tai odottaa korvaavan junan saapumista rikkoutuneen tilalle) tai takapihalla jalat hiekkalaatikossa drinksuja nauttien (vastine hiekkarannalle etelänloman sijaan). Veroja nostetaan joka saralla, jotta velka saadaan kuitatuksi. Meidän rakas suomi, pikku taskuvaras oikeiden pahisten joukossa!

Minä kannatan kierrätystä, taloudellisuutta, järkeviä valintoja, krääsän kieltämistä, maaseudun asuttamista, kyläkouluja ja autoilun normalisoimista. Vastustan tuhlailua luonnonvaroilla, maaseudun aliarviointia ja autioittamista, suuria koulukampuksia, ylisuuria kauppakeskuksia ja typeriä päättäjiä tässä maailmassa. 

Minä haluaisin nauttia tästä ympärilläni olevasta maailmasta, kauneudesta, luonnosta, ihmisistä, eläimistä ja normaalista arjesta. Olen valmis kantamaan oman osuuteni maailman hyvinvoinnin eteen ja kannustan siihen muitakin. Jos jokainen tekee ympärillään viiden metrin säteellä asiat hyväksi, kohtelee tuota aluetta kunnioituksella ja hyvyydellä, niin olisiko asiat sitten paremmin? Lapsellista ajattelua miettii nyt joku... Ehkä, mutta ei sentään mahdotonta toteutua. No, jos miettii vaikka polvenläpsyttäjäTrumppia, niin hänelle se varmasti on sulaa hulluutta, mutta me normaalit ihmiset jotka vielä ymmärrämme todellisuutta. Meille se on mahdollista.

Maailman pelastaminen ja ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on kuin saippuakuplat tuulessa. Paljon kaunista, mutta niin katoavaista. 

Pidetään huolta kaikesta mikä on mahdollista, mutta nautitaan myös siitä kauneudesta mitä meillä on ympärillämme.