IMG_20191019_143918.jpg

Ja paketti visusti muistojen hyllyyn!

Viime kerrasta on kulunut jonkin aikaa. Tämä mennyt syksy haukkasi ison osan omasta arjen jaksamisesta ja aika vain vilahti tähän hetkeen. Olen ilolla seurannut, että kirjoituksiani kuitenkin luetaan. Kiitos jokaiselle siitä! On mielenkiintoista miettiä millaiset tekstit kiinnostavat, ehkä koskettavat tai sitten saavat pikaisesti vaihtamaan blogia. Tiedän, että jotkut lukijat tuntevat minut, mutta suurin osa ei. Mikä saa teidät tuntemattomat tulemaan takaisin tämän blogin pariin?

Blogin kirjoittaminen on lopulta aika kasvotonta meininkiä näin normaalilla tasolla. Minun kasvoni ei ole tutut, nimeni taitaa jossain vilahtaa, elämästäni tiedät jotain vaikka paljon jää kertomatta, sillä enhän nyt kirjoita mitään historiikkia elämästäni. 

Itse nautin kirjoittamisesta, ajatuksien jakamisesta ja sanoilla leikittelystä. Kielioppi on välillä haaste sekä hidaste ja uskon, että moni näkee punaista virheiden suhteen. En välitä, mutta ymmärrän! Sori!

Ja nyt alkuperäiseen ajatukseeni! Pian päättyvä vuosi on ollut kohdallani tapahtuma rikas, haastellinen, valaiseva, surullinen ja rakkauden täyteinen. Olen opetellut tuntemaan itseäni uudella tavalla ja alkanut vihdoin pohtimaan mitä vielä haluan elämältäni. Tietynlainen ikä kriisi painaa olkapäillä, sillä muutaman vuoden päässä häämöttävä vuosikymmenen vaihto on kohdallani jonkinlainen paalu. Haluan tehdä vielä muutamia asioita ennen sitä.

Vuoden aikana olen kuullut useamman tuttavan tai läheisiäni koskevan ihmisen siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Se on koskettanut syvästi. Sairaudet ja vanhuus ovat jotenkin ymmärrettäviä, mutta äkilliset onnettomuudet tuntuvat niin vääriltä. Ne myös muistuttavat oman elämän herkkyydestä ja sen arvokkaista hetkistä. Luistellessa kuukausi sitten autollani sohjoisella moottorietiellä bussin edessä, ajatuksena on vain selvitä kunnialla omalla kaistalla. Kannustin autoani pysymään nokka menosuuntaan ja toivoin bussikuskin tajuavan olevani hieman pulassa. Kuski ei tajunnut, mutta auto pysyi suorassa ja suojelusenkelini taisi saada taas kerran muutaman harmaan hiuksen. En halua aiheuttaa turhaa huolta tai surua omalla toiminnallani kenellekään. Haluan nauttia rakkaiden ihmisten seurasta vielä kauan ja teen parhaani sen eteen. Virhe arviointeja voi aina tulla, mutta hetken pohdinta ennen tekoa voisi olla usein viisasta. Kiitos myös vanhemmilleni uusista talvirenkaista!

Yksi uusista asioista elämässäni on innostus opiskeluun, Toki on tullut opiskeltua tässä vuosien varrellakin, mutta nyt löysin jotain sellaista mitä haluan ihan itse ja voidakseni olla avuksi mahdollisesti myös muille. Joidenkin toiveista huolimatta se ei ole keittiö tai siivous ala.... Vuoden 2020 sana on kohdallani Mindfulness. Mitä sen opiskelu ja sisäistäminen tuleekaan kohdallani olemaan on vielä arvoitus, mutta sen haluan ottaa tosissani ja syvällä mielenkiinnolla vastaan.

Olen kiitollinen tästä vuodesta rakkaille ihmiseille lähelläni. En ole ollut 'vuoden naisystävä', 'vuoden työntekijä', 'vuoden ystävä' tai 'vuoden äiti' listoilla ykkösenä, mutta olen ollut niitä kovasti havittelemassa! Ja olen kisassa vahvasti mukana myös tulevana vuonna!

Kaunista ja hyvää uutta vuotta 2020!