Lokakuulta%20joulukuun%20alkuun%20117.jp

 

Ainakin meidän työikäisten ja sitä nuorempien sukupolvi on uuden kokemuksen edessä. Hamstrataan ruokaa, vessapaperia ja vaanitaan lähimmäisen niiskutuksia. Vahdimme uutisia, kuuntelemme huhuja, voivottelemme päättäjien hitautta ja kauhistelemme muiden maiden varomattomuutta suomalaisten sairastumisten altistamiseen. 

Nyt on hyvä hieman kettuilla päätösten tekijöille. Mikä idea on suurissa konttoreissa, kouluissa ja kampuksissa tälläisen epidemian tapahtuessa. Mikä idea on tehdä massiivisia ostoskeskuksia joissa pöpöpintoja on kilometritolkulla? MIkä idea on autioittaa osa suomea, jotta ihmiset saavat asua ahtaasti ja pärskiä toisensa haudan partaalle? Köh köh? Ei pelkästään nyt, vaan joka hemmetin talvi influenssan sekä muiden pöpöjen riehuessa!

Tämänhetkinen tilannehan on vain yksi ajan hetki meidän historiaa, mutta herättää ainakin minussa arvostelevia kysymyksiä. Miksi on pitänyt tuhota kyläkoulut, pienet yksiköt ja pikkukaupat katujen varsilta? Vastaus on toki se ikuinen raha ja muu diipadaapa, mutta nyt on pakko ampua pari pöljän nuolta kohti päättäjiä.

Nyt olisi hyvä käydä lähikaupassa ostoksilla, lähikahvilassa hakemassa erikoiskahvi mukaan, tukea niitä pienyrittäjiä joiden elanto on kiinni meidän vapaa-ajan liikkeistämme. Vältellään suomalaiseen tapaan toisiamme, mutta pidetään kuitenkin huoli toisistamme. Käsien pesua ja kaikkea muuta hygieniaan liittyvää unohtamatta.

Tästä kaikesta on haettava myös hyviä puolia. On jo todettu, että ilmanlaatu on puhdistunut esim. kiinassa ja italiassa. Plussapisteet luonnolle! Onko tämä myös hyvää aikaa tutustua taas omaan perheeseen, viettää aikaa yhdessä ja luoda kodin sisälle yhteisiä harrastuksia? Lautapelit ja yhteiset leffaillat kunniaan! Voimmeko hidastaa hetkeksi, pysähtyä ja olla tässä hetkessä? Katsoa ympärillemme ja nähdä mitä hyvää siinä onkaan. 

Karanteenissa olevien ja taudin saaneiden kohdalla on pelko sekä epätietoisuus varmasti läsnä. Miten heitä voi auttaa ja tukea ystävänä, sukulaisena tai naapurina? Olemalla läsnä ja apuna. Puhelimet ja netti laulamaan. Mukava yllätys oven taakse, ovikellon soitto ja vilkutus kauempaa! 

Meidän valttimme on kuitenkin ulkoilu ja suomen kaunis luonto. Jos kunto ja terveys kestää niin nyt kipinkapin ulos. Lämpimästi päälle, kaulaliina suojaksi ja kohti uusia seikkailuja. Tilaa on ja raitista ilmaa. Mielenrauhaa ja iloa, lintujen laulua ja ehkäpä aurinkoakin. Elämä jatkuu!

Voimia ja viisautta, rakkautta ja myötätuntoa - sitä me tarvitsemme ja sitä hyödyntäkäämme!