IMG_20190406_145210.jpg

Viimeiset menneet viikot ovat saaneet meissä kaikissa varmasti uusia piirteitä aikaiseksi. Kun maailma periaatteessa pysähtyy ympäriltä ja meitä kehoitetaan rauhoittumaan, niin miten se vaikuttaa oman itsensä tuntemiseen? Löytyykö sisäisiä salaisuuksia, jotka muistuttavat taidoista jotka oli unohtanut? Herääkö uinunut multasormi kuorestaan ja mullan sekä siementen kaihoisa kutsu saa ihmisen lumoihinsa? Entäpä lapsuuden haave olla idearikas puuseppä tai kutojamestari... Tai vihdoinkin on aika ostaa uudet lenkkarit, juosta sinne missä pippuri kasvaa ja sitten pikaisesti takaisin kotiin. MItä uutta ja mukavaa voi löytää tästä hetkestä?

Kotiin keskittyminen, oman itsensä uudelleen ohjelmointi ei ole välttämättä helppoa. Vanhemmuus, parisuhde sekä omien läheisten huolenpito on haastavaakin. Oma rooli muuttuu opettajan, etätyöntekijän, vanhemman, lapsen, sisaruksen, alaisen, pomon ja meditaatiogurun yhdistäväksi hahmoksi. Miten hallita kaikki roolit? Ei mitenkään, eikä edes tarvitse. 

Aika, jota elämme nyt, on jotain sellaista johon ei ole pystynyt juurikaan varautumaan. Meidän on kaikkien opeteltava uusia tapoja elää arkea ja löytää uusia positiivisia ajatuksia tulevaisuuteen. Huoli läheisten terveydestä ja selviämisestä sairauden iskiessä on valtava ja nämä ihmiset tarvitsevat uskoa, toivoa sekä rakkautta. Kukaan ei vielä tiedä, mitkä ratkaisut ovat oikeita, mikä päätös on lopulta viisas ja mitä uutta tästä seuraa. 

Monien elämää tulee ravistelemaan myös työttömyys, lomautukset ja konkurssit. Olisi hienoa osata sanoa jotain todella lohduttavaa heille, mutta mikä olisi sellainen sana tai lause? Mikä voisi edes hetkeksi puhaltaa huolet ja murheet pois?Itselläni on edessä lomautus. Vahvistan sanan neljää ensimmäistä kirjainta ja hengitän syvään, minä selviän kyllä, elämme tarkemmin ja säästäväisemmin. Samaa toivon myös sinulle, jos olet vaikeassa tilanteessa, että selviät - et anna periksi.

Virvon varvon onnea meille ja onnea teille, rakkautta ja voimaa, lepoa ja rauhaa.