Moi!
Kirjoitan sinulle oikeastaan ensimmäistä kertaa. Toivon, että olisit voinut lukea tämän kirjeeni jo vuosia sitten, mutta aikakonetta ei ole vieläkään keksitty. Kirjoitan sen silti nyt, jos se lohduttaisi jotain muuta ja samalla toisi selkeyttä kysymyksiin joihin et koskaan ole löytynyt vastausta.
Viime yönä sinun perheesi särkyi viidessä sekunnissa. Niin, tiedän, sen ajan se lause kesti. Hetkessä menetit parhaan ystäväsi ja luottamuksen, jota ei koskaan voi enää korjata. Valitettavasti. Miehesi tunnustus ja sitä seurannut pudotus pimeyteen. Muistan sen tunteen aina, olinhan silloinkin läsnä. Kyyneleet ja kysymykset, pelko ja tyhjyys. Sinä olit kuitenkin vahva ja hitaasti aloit miettiä selviytymistä, vaikka juuri räjähtäneen avioliittosi sirpaleet vielä putoilivat maahan...
Yön ja seuraavien päivien tapahtumia sekä puheita on turha muistella. Elä ne ja unohda ne. Sure ja itke, taistele ja raivoa. Elä tämä kokemus kipuineen nyt ja valmistaudu sitten jättämään se taaksesi. Käytä voimasi vihan sijasta etsimään uutta parempaa vaihtoehtoa. Vihalla et tee mitään, anteeksi annolla ja armollisuudella paljonkin. Sinut rikottiin, jotta saisit kasvaa taas ehjäksi ja uudeksi. Nyt se ei siltä tietenkään tunnu. Vihaat minua kun kirjoitan näin, mutta ei se haittaa. Saat vihata, olen silti tässä ja annan sinulle sanani että selviät. Liittosi sirpaleilla et tee mitään. Ota muutama muistoksi jos haluat kantaa niitä mukanasi, mutta muuten jätä se kaikki taaksesi. Muista se kaunis mitä teillä oli, se oli sen kaiken arvoista. Katso lapsiasi silmiin ja kiitä, että sinulla on juuri heidät.
Sinä tulet selviämään ja tulet olemaan vielä onnellinen. Helppoa se ei ole, mutta kaiken arvoista, jotta löydät itsesi jälleen. Et voi vielä antaa kenenkään rakastua siihen rikottuun naiseen, sillä se et ole sinä. Sinä olet enemmän ja kunhan maltat, sekä jaksat korjata sisimpäsi, olet todellinen aarre. Minä tiedän, älä huoli, tunnen sinut, sillä tunnen nyt itseni.
Et halua päästää irti perheestäsi, miehestä jota kaiken jälkeen silti rakastat. Mielessäsi hakkaa lupaus Jumalalle, miehellesi ja läheisillesi; niin myötä kuin vastamäessä rakastaa... Tämä mäki on kuitenkin nyt lopullinen, valitettavasti et tule selviämään siitä kunnialla. Kuulostaa rankalle, mutta niin se vain on. Tämän liiton tie on tullut kohtalonsa huipulle ja on aika päästää irti. Pelasta itsesi, pelasta lapsesi ja pelasta mies.Tässä tarinassa se on suurinta mitä voit lopulta tehdä, anna toiselle vapaus mennä. Hänen on aika lähteä omille siivilleen, pois viereltäsi. Hän ei ehkä tehnyt sitä viisaimmalla tavalla, mutta me kaikki olemme erehtyväisiä ja heikkojakin. Anna vapaus myös itsellesi, se tekee ajanmyötä sinusta vahvan.
Seuraavat vuodet tulevat olemaan aikamoista vuoristorataa. Opettelet elämään yksin ja silti kahden lapsen kanssa perheenä. Kaipaat kipeästi syliä mihin käpertyä, olkapäätä mihin nojata. Haave uudesta rakkaudesta elää, muutamia ihmisiä tulee ja menee mutta he eivät kuulu siihen kuvioon mitä olet luomassa. Tiedät sisimmässäsi mitä haluat, mutta et vielä luota voivasi saavuttaa sen. Ei tarvitsekkaan, aikaa on vielä parantua, löytää enemmän sinun sisintäsi. Hengitä syvään ja jatka luottavaisesti matkaa.
Kauniit tilkkutäkit muodostuvat monista värikkäistä palasista. Sinun elämäsi tilkkutäkki yhtälailla! Tasapainon vuoksi on oltava niin vaaleaa kuin tummaakin. Sinun, siis minun, täkistä tulee lopulta kaunis ja kun aika on lähteä, voimme rauhassa asettua sen alle lepäämään. Elämämme on värikäs ja hyvä.
Rakas minä vuosien taakse, tulee eräs ihana tammikuun päivä kun huomaat löytäneesi hänet. Hänet, jota olet etsinyt ja nyt vihdoin löydät. Hän tekee sinut taas onnelliseksi ja saat kokea hänen kanssaan uuden matkan rakkauteen. Malta ja kasva uudeksi minäksi. Löydä sisimpäsi, löydä se nainen joka katosi vuosien varrella arkeen.
Tästä aamusta alkaa uusi vaihe elämässäsi. Tervetuloa uuteen seikkailuun.
Lämpimin terveisin;
Minä, kuuden vuoden päästä.
