Olen tässä viime viikkoina pohtinut meidän ihmisten tapaa toimia erityistilanteissa. Eikä kaikki liity edes vallitsevaan 'uusioelämään' mitä elämme nyt. Kirjoitukseni perustuu niiden ihmisten kohtaamisiin, joiden näkemys tilanteesta on verrattavissa miltei sotatilaan. Heihin, jotka keskittyvät vahtimaan muita.

Kovin on paheksuttu, syytelty, parjattu, vihattu ja uhkailtukin kokoontumisia, missä ihmismäärä on kasvanut. Tarkasti vahditaan mitä naapurustossa tapahtuu, miten käyttäydytään kaduilla sekä puistoissa ja kauppojen kassajonossa. Ihmisten käytöstä peilataan hallituksen määräyksiin ja ihmisen arvoa mitataan sillä. Ymmärrettävää sinänsä, joukossa tauditkin viihtyy ja jakaa osuuttaan. Tätä ongelmaa ei tosin ole pohdittu aikaisemmin kausi influenssan tai noroviruksen etsiessä uutta kotia... Nyt on kuitenkin kyse joukkoepidemiasta ja joillekin vaaraksi koituvasta taudista, en aliarvioi yhtään!

Ja nyt itse mietiskelyyni. Miksi me ihmiset emme käytä tämän hetken yhteiskunnassa omaa itsesuojeluvaistoa? On tärkeää, että esim. hallitus asettaa yleiset rajat taudin taltuttamiseen ja kaikkien turvallisuuden, sekä yhteiskunnan pyörimiseen liittyvät säädökset. Heidän tehtävä on mahdoton, jos me emme huolehdi osuudestamme.

Vahtimisen, ruikuttamisen ja kauhistelun sijaan oma maalaisjärki käyttöön - löytyy myös kaupunkiin syntyneillä, vaikka mainitaankin sana maalais...

Epidemian helpottaessa on joissakin asioissa tullut väljemmät säädökset. Hyvä niin. Nyt huolehditaan niistä ja oma-aloitteisetikin vältellään liikoja kokoontumisia sekä niskaan hengittelyjä. Onhan jo yleinen kohteliaisuus ollut kautta aikain, ettei yskitä tai pärskitä toisen edessä. Jos ihmisten läheisyys ahdistaa tai tuntuu turvattomalta, kannattaa vaihtaa paikkaa tai kellonaikaa. Yhteisen hyvän nimissä meitä on monia, jotka emme voi esim. työn vuoksi vältellä monien ihmisten kohtaamisia  isoissakin ryhmissä. Teemme osuutemme mahdollisimman turvallisesti ja toisia ajatellen. Niin voisi toimia moni muukin ja tietysti toimiikin.

Näkymätön uhka, tuo pirulainen. Se on opettanut meitä näkemaan asioita uudelta kantilta. Lähentänyt, mutta myös erottanut. Nostanut ongelmat esiin, mutta myös näyttänyt syyt olla onnellinen. 

Aurinkoisia päiviä on luvassa, päästetään aurinko sekä lämpö myös sisimpäämme!

Ja voimia heille kaikille, jotka elävät vaikeita aikoja tämän kaiken aiheuttamana - pidetään toivoa ja uskoa parempaan yllä!