Talvinen iltakävely on yksi rentouttavimmista asioista mitä tiedän. Lumiset puut, sopiva pakkanen, rauhallinen ympäristö ja kaksi innokasta koiraa.

Kesällä on rentouttavaa istuminen laiturin nokassa, jalat järvessä, hiljainen luonto ympärillä ja kaksi kesätuulta haistelevaa koiraa.

Olen oppinut ajan saatossa painamaan mieleeni hetkiä, jolloin nautin juuri siitä hetkestä mitä elän. Hetkiä on monia, ne liittyvät eri maihin ja eri elämäntilanteisiin. Parasta näissä muistoissa on se, että alitajunta heittää niitä mieleen aina sillointällöin. 

Yksi henkisiä 'pakopaikkojani' on ranta Malesian Lankawilla. Olimme kauan aikaa sitten siellä lomamatkalla kun lapset olivat ihan pieniä. Lasten isä sanoi eräänä iltana, että nyt mene rauhassa syömään hotellin rantaravintolaan. Hän jäisi laittamaan lapset nukkumaan ja minä sain omaa aikaa. Kävelin ravintolaan ja tarjoilijat ihmettelivät missä loppu perhe on. Kerroin, että isä jäi laittamaan lapset nukkumaan ja minä tulin syömään yksin. Samantien minulle katettiin pöytä terassin laidalle, hiekkarannan eteen, katsomaan miten aurinko laski mereen ja taivas loisti kauniina. Silloin mietin, että tämän hetken ja tämän tunteen haluan muistaa aina.

Rohkaisua tarvitessani mietin iltaa kun kävelin Shanghaissa pimeää kujaa pitkin kohti hotellia. Olin käynyt lähikaupassa iltapala ostoksilla ja palatessani yö oli laskeutunut suurkaupungin ylle. Tiesin varmasti vain sen yhden reitin takaisin hotelliin. Rohkeasti lähdin kävelemään ja ei se nyt niin pelottavalle edes tuntunut. Pieniä kujia, ränsistyneitä ovia... Muutamassa pikkukaupassa oli vielä valoja ja mitä nainen voi tehdä, kun kävelee kaupan ohi jossa on alennusmyynti??? Puoti oli pieni ja täynnä ihania kiinalaismekkoja! Lähdin sieltä sitten jatkamaan matkaani kahden ihanan mekon kanssa. Pimeä kuja päättyi isojen mainoskyttien valaisemalle kauppakadulle ja pieni seikkailuni oli ohi. 

Vielä yhden hetken haluan jakaa kanssasi. Olin ensimmäistä kertaa nykyisen mieheni kotimaassa Hollannissa. Ajoimme pitkin maaseutua ja parhaani mukaan tallensin maisemia sisimpääni. Kaunis maisema, aurinko, radiossa soi 80-90-luvun hitit ja maa, johon olin unelmoinut pääseväni pienestä pitäen. Hetkiä, joihin on helppo palata kun seisoo vesisateessa päiväkodin pihalla ;)

Hyvät muistot muistuttavat, että elämässä on paljon kauniita hetkiä. Huonoja hetkiäkin tarvitaan, eihän hyvät muuten tunnu miltään. Eikä niiden tarvitse sijoittua kauas; lähikatu, mökin ranta, tori, taidemuseo, tuttu metsä tai ihan oma koti. Kauniit muistot tulevat juuri siellä missä teet olostasi hyvän ja koet olevasi onnellinen. Edes pienen hetken. Näin minä ajattelen.

Nyt menen syömään vielä yhden omena-kanelitortun, oma poika halusi leipoa päivän päätteeksi ja ihana tuoksu leijuu keittiöstä. Tämä on SE hetki, kun hän asuu aikanaan sitten omassa kodissaan voin muistaa tämän hetken; lämpimäisten tuoksun hänen toimestaan.