DSC_2561.jpg

 

Minä en lakkaa unelmoimasta, vaikka elämä näyttää kurjia puoliaan. Minä en lakkaa toivomasta, vaikka elämä tuntuu vievän kaiken kauemmas. Minä en anna periksi, vaikka elämä minua koetteleekin.

Minun unelmani eivat anna minulle rauhaa, ne pysyvät ja vahvistuvat. Muuttavat ehkä ajan kuluessa hieman muotoaan, mutta eivät katoa. Ja se on hyvä!

Yksi unelma on jaksanut pysyä haaveissa vuodesta toiseen. Olisi ihanaa asua lämpimän auringon alla, lähellä meren rantaa, pienessä asunnossa, jossa on puu- sekä kaakeli lattiat. Kadun äänet kantautuvat kotiimme, elämää on ihan terassin alla ja me silti turvassa omassa kodissamme. Aurinkorasvan tuoksu, tuore kahvi ja juuri lähileipomosta haettu lämmin leipä. Aamuaurinko paistaa terassille ja meren suolainen tuoksu tulee kevyen tuulen mukana...

Mies on käynyt jo joka aamuisella juoksulenkillään ja samalla tuonut tuon lämpimäisen. Minä olen onnistunut vasta heräämään ja keittämään sen kahvin.

Minä haaveilen muun työni ohessa kirjoittamisesta. Haaveilen, että se saisi jatkua, etten menettäisi tätä vilpitöntä innostustani. Haluan kirjoittaa tarinoita, satuja, runoja, novelleja... Sanoja eri tarkoituksiin, lauseita eri tilanteisiin. Haluan olla ihmisten keskellä, katsella, kuunnella ja löytää uusia asioita kirjoitettavaksi. Jokainen ihminen kantaa mukanaan jonkun tarinan. Kyse ei ole menestymisestä tai halusta olla jotain suurempaa. Ei, haluaisin vain kirjoittaa.

Ja koska seurassani kulkee myös mctd, niin lämpimän maan ilmasto toisi helpotuksen kohdallani siihen.

Minä unelmoin myös lasteni, niin omien kuin omittujenkin, elämästä. Minä en voi määrätä heidän tietään, mutta voin unelmoida ja siten lähettää toiveen maailmakaikkeudelle, että heidän kaikkien olisi hyvä olla elämässään. Paljon rakkautta, sopivasti seikkailuja, uusia tuulia, kauniita hetkiä ja surujenkin keskellä rohkaisevaa toivoa. 

Minä unelmoin ihmisistä elämässäni, pienistä asioista, suurista tunteista. Minä unelmoin vielä vuosia kestävistä rakkaista ihmissuhteista, lämpimistä kesistä ja lumisista talvista. Minun unelmani on myös ihmisten hyväntahtoisuus ympäri maailman, jos sen saisi kaikille jaettua ja kylmimpäänkin sydämeen istutettua, niin miten asiat olisi... 

Unelmilla on tapana myös joskus toteutua. Tiedän, olenhan sen kokenut ihmeellisellä tavalla useamman kerran. Siksi en lakkaa unelmoimasta, en lakkaa toivomasta ja en varmasti luovuta, vaikka elämä potkisikin välillä nilkoille.