Minulla on kaksi veljeä ja seitsemän veljenlasta, neljä tyttöä kolme poikaa. Tätinä olen ollut kohta 15 vuotta ja se on minulle mieluisa asema.

Olen ihan mukava täti, se jolla on serkuista kaksi usein matkassaan, koirat samoiten ja tavatessamme aikaa kuunnella sekä keskittyä heihin. Osaan kiusata teiniä ja ottaa vastaan naljailua, keskustella legoista, Barbeista, Polly Pocketeista ja höpsötellä itseni höperön maineeseen. Luen mielelläni kirjoja ja voidaan keksiä satukin, jos nukkumaan mennessä on kriisin paikka! Tämä kaikki ei johdu ammatinvalinnastani, mielistelystä, pakosta, ystävällisyydestä eikä edes kiltteydestä, vaan rakkaudesta. Rakastan heistä jokaista sellaisina kuin he ovat. Vastalahjana saan halauksia, hauskaa yhdessäoloa ja seitsemän arvokasta elämää seurattavaksi näin sivusta. Samaa verta, samaa sukua ja saan olla osittain suht vastuuttomasti mukana heidän elämässään! Mahtavaa!

Minulla itselläni on kaksi tätiä, jotka ovat tulleet sukuun rakastumisten myötä. Siis kaksi setää ja heidän myötään kaksi tätiä. Serkkuja olen saanut tasan kolme ja he ovat tärkeitä minulle. Nämä isäni veljet perheineen asuvat toisella paikkakunnalla ja tapamme nykyään harvakseltaan. Tapaamiset ovatkin sitten lämpimiä sekä muistelujenkin suhteen... mielenkiintoisia. En ollut pienenä kovin hiljainen tai rauhallinen, joten sehän on mukavaa ajanvietettä kertailla mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja sanottua! 

Suvun merkitys on ihmiselle tärkeää. Kaikki eivät siitä toki piittaa, eivät halua olla tekemisissä tai ovat erkautuneet omaksi pieneksi yksiköksi. Kaikille meille on olemassa kuitenkin juuret, menneisyys sekä historia. On ihmisiä, jotka tietävät asioita (niin hyvä kuin huonojakin) ajalta, jolloin itse ei ollut läsnä. Ihmisiä, jotka olemassaolollaan sitovat meidät tähän elämän jatkumoon. Hyvän, positiivisen, rohkean ja vahvan menneisyyden etsiminen, siitä voiman ammentaminen ja sen muistoa kunnioittavan hengen löytäminen olisi tärkeää. Minun suvun vahvuus sekä hyvyys saa ja pitää jatkua!

Menneisyys ja historia suvuissamme sekä juurissamme on värikäs. Halusimme tai emme. Sinne mahtuu hyvää, parempaa. ihanaa, upeaa ja huonoakin. Siellä on ihmisiä, joiden olemassa olo on äärettömän tärkeää ja ihmisiä, joista ei välitä tietää. Silti he kaikki ovat osaltaan luoneet meidän menneisyyttä ja tulevaisuutta. 

Millainen sukulainen minä tahdon olla? Millaisen lisän tuon tämän suvun jatkumoon? Erityis roolia ei siihen tarvita vaan aitous olla juuri se mitä onkaan ja halu pitää yhteyttä sekä muistaa. 

 

Ps. Olen myös juuri se täti, joka unohtaa synttärit sekä nimipäivät ja joululahjaksi antaa jotain mitä ei todellakaan ollut toivomuslistalla...