Viikko sitten tuli puhelu, pikkuveli oli saanut sydänkohtauksen. Ensimmäinen oma ajatus oli että; ahaa, sehän ei ole mahdollista, kyseessä oli varmasti vain rytmihäiriö. Vaan eipä ollut ja edessä oli pitkän pitkä lauantai ilta. Nyt on takana pitkä viikko ja näyttää siltä, että pikkuveli selviää elämään takaisin, mutta edessä on vielä useampi este ylitettävänä ennen normaalimpaa elämää.

Olen ollut aina huolehtiva isosisko, se on tullut ihan luonnostaan, ei käskynä tai pyyntönä. Meidän sisarus trio on vahva ja olemme aina voineet luottaa toisiimme. Nyt mennyt viikko on tuntunut oudolta. Pikkuveli makaa sairaalassa toisessa päässä suomea. Minä en voi osaltani tehdä mitään, on luotettava vieraisiin ihmisiin, suureen määrään eri laitteita ja johonkin suurempaan Voimaan, joka pitää veljen hengissä. (Ja en tarkoita tässä sähkölaitosta) Arvostus ensihoitajia, lääkäreitä sekä sairaanhoitajia kohtaan on noussut taas pintaan, heidän työnsä ja ammattitaitonsa on käsittämätöntä. Syvä kumarrus ja lämmin kiitos teille kaikille.

Elämään kuuluvat monenmoiset tapahtumat, ne tulevat usein yllättäen ja siinä ehkäpä niiden siunauskin. Nämä asiat saavat meidät reagoimaan ja muuttamaan omaa arkeamme. Tarkoitan tällä nyt kaikkea niin hyvässä kuin huonossakin. Onnelliset asiat saavat mielen ja elämän uuteen valoon, surulliset asiat saavat mielen sekä elämän uuteen valoon. Rehellisesti sanottuna, tarvitsemme molempia ääripäitä. Mielenkiintoista on ajatella, että nuo olemmat ääripäät tuovat aina meidät takaisin yhteen ja samaan asiaan; meihin itseemme ja lähimmäisiimme. Miten minun elämäni jatkuu tämän onnellisen uutisen jälkeen, miten se vaikuttaa minuun? Miten minun elämäni jatkuu tämän surullisen uutisen jälkeen, miten se vaikuttaa minuun? Joidenkin asioiden kohdalla tulee ajatus, eipä tunnu missään... Vaan onko se niin? 

Kun kerron, että 41 vuotias pikkuveljeni sai sydänkohtauksen ja oli kuolla, mutta hänen vaimonsa elvytti häntä siihen asti kunnes ambulanssi tuli. Kuinkahan moni tämän lukenut miettii nyt itseään, omaa terveyttään, läheisiään, tai elvytystaitojaan? Tämä yksi sydän pysähtyi ja lopulta käynnistyi, mutta nuo minuutit eivät vaikuttaneet vain veljeeni vaan ne vaikuttivat ja vaikutavat useaan ihmiseen. Elämän haastetta ja makua.

Aurinko paistaa, elämä jatkuu ja kaikella on tarkoituksensa. Huominen äitienpäivä on lähipiirissäni erilainen. Veljen perhe viettää sen ilman isän läsnäoloa, oma äitini menee katsomaan teholla makaavaa poikaansa, minä saan tyttäreni kylään ja toisen veljen perheessä mennään suht vanhaan malliin, mutta molemmat mummot taitavat tälläkertaa olla läsnä. Ei ehkä kaikki mene niinkuin lehtien kansissa julistetaan, mutta me otamme vastaan asiat nyt näin. Muuksi emme voi muuttua ja haluamme iloita siitä mitä on.

Oikein hyvää Äitienpäivää kaikille Äideille, äidiksi tuleville ja äitydestä haaveileville. Maailmassa on paljon lapsia jotka haluaisivat oman äidin, joten jos emme voi tehdä mitään konkreettista niin toivotaan ja rukoillaan, että hekin löytävät tien lämpimään ja turvalliseen syliin.

JA VIELÄ YKSI TÄRKEÄ JUTTU! SE ELVYTYS!

PAINELU- JA PUHALLUSELVYTYS: 2 PUHALLUSTA JA 30 PAINALLUSTA!

 Käy katsomassa tarkemmat neuvot ja ohjeet vaikkapa Suomen Punaisen Ristin sivuilta  -Kiitos