sunnuntai, 24. toukokuu 2020

Ihan omalla maalaisjärjellä

 

IMG_20190731_205206.jpg

Olen tässä viime viikkoina pohtinut meidän ihmisten tapaa toimia erityistilanteissa. Eikä kaikki liity edes vallitsevaan 'uusioelämään' mitä elämme nyt. Kirjoitukseni perustuu niiden ihmisten kohtaamisiin, joiden näkemys tilanteesta on verrattavissa miltei sotatilaan. Heihin, jotka keskittyvät vahtimaan muita.

Kovin on paheksuttu, syytelty, parjattu, vihattu ja uhkailtukin kokoontumisia, missä ihmismäärä on kasvanut. Tarkasti vahditaan mitä naapurustossa tapahtuu, miten käyttäydytään kaduilla sekä puistoissa ja kauppojen kassajonossa. Ihmisten käytöstä peilataan hallituksen määräyksiin ja ihmisen arvoa mitataan sillä. Ymmärrettävää sinänsä, joukossa tauditkin viihtyy ja jakaa osuuttaan. Tätä ongelmaa ei tosin ole pohdittu aikaisemmin kausi influenssan tai noroviruksen etsiessä uutta kotia... Nyt on kuitenkin kyse joukkoepidemiasta ja joillekin vaaraksi koituvasta taudista, en aliarvioi yhtään!

Ja nyt itse mietiskelyyni. Miksi me ihmiset emme käytä tämän hetken yhteiskunnassa omaa itsesuojeluvaistoa? On tärkeää, että esim. hallitus asettaa yleiset rajat taudin taltuttamiseen ja kaikkien turvallisuuden, sekä yhteiskunnan pyörimiseen liittyvät säädökset. Heidän tehtävä on mahdoton, jos me emme huolehdi osuudestamme.

Vahtimisen, ruikuttamisen ja kauhistelun sijaan oma maalaisjärki käyttöön - löytyy myös kaupunkiin syntyneillä, vaikka mainitaankin sana maalais...

Epidemian helpottaessa on joissakin asioissa tullut väljemmät säädökset. Hyvä niin. Nyt huolehditaan niistä ja oma-aloitteisetikin vältellään liikoja kokoontumisia sekä niskaan hengittelyjä. Onhan jo yleinen kohteliaisuus ollut kautta aikain, ettei yskitä tai pärskitä toisen edessä. Jos ihmisten läheisyys ahdistaa tai tuntuu turvattomalta, kannattaa vaihtaa paikkaa tai kellonaikaa. Yhteisen hyvän nimissä meitä on monia, jotka emme voi esim. työn vuoksi vältellä monien ihmisten kohtaamisia  isoissakin ryhmissä. Teemme osuutemme mahdollisimman turvallisesti ja toisia ajatellen. Niin voisi toimia moni muukin ja tietysti toimiikin.

Näkymätön uhka, tuo pirulainen. Se on opettanut meitä näkemaan asioita uudelta kantilta. Lähentänyt, mutta myös erottanut. Nostanut ongelmat esiin, mutta myös näyttänyt syyt olla onnellinen. 

Aurinkoisia päiviä on luvassa, päästetään aurinko sekä lämpö myös sisimpäämme!

Ja voimia heille kaikille, jotka elävät vaikeita aikoja tämän kaiken aiheuttamana - pidetään toivoa ja uskoa parempaan yllä!

perjantai, 3. huhtikuu 2020

Virvon varvon onnea kaikille!

IMG_20190406_145210.jpg

Viimeiset menneet viikot ovat saaneet meissä kaikissa varmasti uusia piirteitä aikaiseksi. Kun maailma periaatteessa pysähtyy ympäriltä ja meitä kehoitetaan rauhoittumaan, niin miten se vaikuttaa oman itsensä tuntemiseen? Löytyykö sisäisiä salaisuuksia, jotka muistuttavat taidoista jotka oli unohtanut? Herääkö uinunut multasormi kuorestaan ja mullan sekä siementen kaihoisa kutsu saa ihmisen lumoihinsa? Entäpä lapsuuden haave olla idearikas puuseppä tai kutojamestari... Tai vihdoinkin on aika ostaa uudet lenkkarit, juosta sinne missä pippuri kasvaa ja sitten pikaisesti takaisin kotiin. MItä uutta ja mukavaa voi löytää tästä hetkestä?

Kotiin keskittyminen, oman itsensä uudelleen ohjelmointi ei ole välttämättä helppoa. Vanhemmuus, parisuhde sekä omien läheisten huolenpito on haastavaakin. Oma rooli muuttuu opettajan, etätyöntekijän, vanhemman, lapsen, sisaruksen, alaisen, pomon ja meditaatiogurun yhdistäväksi hahmoksi. Miten hallita kaikki roolit? Ei mitenkään, eikä edes tarvitse. 

Aika, jota elämme nyt, on jotain sellaista johon ei ole pystynyt juurikaan varautumaan. Meidän on kaikkien opeteltava uusia tapoja elää arkea ja löytää uusia positiivisia ajatuksia tulevaisuuteen. Huoli läheisten terveydestä ja selviämisestä sairauden iskiessä on valtava ja nämä ihmiset tarvitsevat uskoa, toivoa sekä rakkautta. Kukaan ei vielä tiedä, mitkä ratkaisut ovat oikeita, mikä päätös on lopulta viisas ja mitä uutta tästä seuraa. 

Monien elämää tulee ravistelemaan myös työttömyys, lomautukset ja konkurssit. Olisi hienoa osata sanoa jotain todella lohduttavaa heille, mutta mikä olisi sellainen sana tai lause? Mikä voisi edes hetkeksi puhaltaa huolet ja murheet pois?Itselläni on edessä lomautus. Vahvistan sanan neljää ensimmäistä kirjainta ja hengitän syvään, minä selviän kyllä, elämme tarkemmin ja säästäväisemmin. Samaa toivon myös sinulle, jos olet vaikeassa tilanteessa, että selviät - et anna periksi.

Virvon varvon onnea meille ja onnea teille, rakkautta ja voimaa, lepoa ja rauhaa.

 

lauantai, 14. maaliskuu 2020

Lautapelejä ja linnunlaulua

Lokakuulta%20joulukuun%20alkuun%20117.jp

 

Ainakin meidän työikäisten ja sitä nuorempien sukupolvi on uuden kokemuksen edessä. Hamstrataan ruokaa, vessapaperia ja vaanitaan lähimmäisen niiskutuksia. Vahdimme uutisia, kuuntelemme huhuja, voivottelemme päättäjien hitautta ja kauhistelemme muiden maiden varomattomuutta suomalaisten sairastumisten altistamiseen. 

Nyt on hyvä hieman kettuilla päätösten tekijöille. Mikä idea on suurissa konttoreissa, kouluissa ja kampuksissa tälläisen epidemian tapahtuessa. Mikä idea on tehdä massiivisia ostoskeskuksia joissa pöpöpintoja on kilometritolkulla? MIkä idea on autioittaa osa suomea, jotta ihmiset saavat asua ahtaasti ja pärskiä toisensa haudan partaalle? Köh köh? Ei pelkästään nyt, vaan joka hemmetin talvi influenssan sekä muiden pöpöjen riehuessa!

Tämänhetkinen tilannehan on vain yksi ajan hetki meidän historiaa, mutta herättää ainakin minussa arvostelevia kysymyksiä. Miksi on pitänyt tuhota kyläkoulut, pienet yksiköt ja pikkukaupat katujen varsilta? Vastaus on toki se ikuinen raha ja muu diipadaapa, mutta nyt on pakko ampua pari pöljän nuolta kohti päättäjiä.

Nyt olisi hyvä käydä lähikaupassa ostoksilla, lähikahvilassa hakemassa erikoiskahvi mukaan, tukea niitä pienyrittäjiä joiden elanto on kiinni meidän vapaa-ajan liikkeistämme. Vältellään suomalaiseen tapaan toisiamme, mutta pidetään kuitenkin huoli toisistamme. Käsien pesua ja kaikkea muuta hygieniaan liittyvää unohtamatta.

Tästä kaikesta on haettava myös hyviä puolia. On jo todettu, että ilmanlaatu on puhdistunut esim. kiinassa ja italiassa. Plussapisteet luonnolle! Onko tämä myös hyvää aikaa tutustua taas omaan perheeseen, viettää aikaa yhdessä ja luoda kodin sisälle yhteisiä harrastuksia? Lautapelit ja yhteiset leffaillat kunniaan! Voimmeko hidastaa hetkeksi, pysähtyä ja olla tässä hetkessä? Katsoa ympärillemme ja nähdä mitä hyvää siinä onkaan. 

Karanteenissa olevien ja taudin saaneiden kohdalla on pelko sekä epätietoisuus varmasti läsnä. Miten heitä voi auttaa ja tukea ystävänä, sukulaisena tai naapurina? Olemalla läsnä ja apuna. Puhelimet ja netti laulamaan. Mukava yllätys oven taakse, ovikellon soitto ja vilkutus kauempaa! 

Meidän valttimme on kuitenkin ulkoilu ja suomen kaunis luonto. Jos kunto ja terveys kestää niin nyt kipinkapin ulos. Lämpimästi päälle, kaulaliina suojaksi ja kohti uusia seikkailuja. Tilaa on ja raitista ilmaa. Mielenrauhaa ja iloa, lintujen laulua ja ehkäpä aurinkoakin. Elämä jatkuu!

Voimia ja viisautta, rakkautta ja myötätuntoa - sitä me tarvitsemme ja sitä hyödyntäkäämme!

 

 

torstai, 26. joulukuu 2019

Tämä vuosi pakettiin

 

IMG_20191019_143918.jpg

Ja paketti visusti muistojen hyllyyn!

Viime kerrasta on kulunut jonkin aikaa. Tämä mennyt syksy haukkasi ison osan omasta arjen jaksamisesta ja aika vain vilahti tähän hetkeen. Olen ilolla seurannut, että kirjoituksiani kuitenkin luetaan. Kiitos jokaiselle siitä! On mielenkiintoista miettiä millaiset tekstit kiinnostavat, ehkä koskettavat tai sitten saavat pikaisesti vaihtamaan blogia. Tiedän, että jotkut lukijat tuntevat minut, mutta suurin osa ei. Mikä saa teidät tuntemattomat tulemaan takaisin tämän blogin pariin?

Blogin kirjoittaminen on lopulta aika kasvotonta meininkiä näin normaalilla tasolla. Minun kasvoni ei ole tutut, nimeni taitaa jossain vilahtaa, elämästäni tiedät jotain vaikka paljon jää kertomatta, sillä enhän nyt kirjoita mitään historiikkia elämästäni. 

Itse nautin kirjoittamisesta, ajatuksien jakamisesta ja sanoilla leikittelystä. Kielioppi on välillä haaste sekä hidaste ja uskon, että moni näkee punaista virheiden suhteen. En välitä, mutta ymmärrän! Sori!

Ja nyt alkuperäiseen ajatukseeni! Pian päättyvä vuosi on ollut kohdallani tapahtuma rikas, haastellinen, valaiseva, surullinen ja rakkauden täyteinen. Olen opetellut tuntemaan itseäni uudella tavalla ja alkanut vihdoin pohtimaan mitä vielä haluan elämältäni. Tietynlainen ikä kriisi painaa olkapäillä, sillä muutaman vuoden päässä häämöttävä vuosikymmenen vaihto on kohdallani jonkinlainen paalu. Haluan tehdä vielä muutamia asioita ennen sitä.

Vuoden aikana olen kuullut useamman tuttavan tai läheisiäni koskevan ihmisen siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Se on koskettanut syvästi. Sairaudet ja vanhuus ovat jotenkin ymmärrettäviä, mutta äkilliset onnettomuudet tuntuvat niin vääriltä. Ne myös muistuttavat oman elämän herkkyydestä ja sen arvokkaista hetkistä. Luistellessa kuukausi sitten autollani sohjoisella moottorietiellä bussin edessä, ajatuksena on vain selvitä kunnialla omalla kaistalla. Kannustin autoani pysymään nokka menosuuntaan ja toivoin bussikuskin tajuavan olevani hieman pulassa. Kuski ei tajunnut, mutta auto pysyi suorassa ja suojelusenkelini taisi saada taas kerran muutaman harmaan hiuksen. En halua aiheuttaa turhaa huolta tai surua omalla toiminnallani kenellekään. Haluan nauttia rakkaiden ihmisten seurasta vielä kauan ja teen parhaani sen eteen. Virhe arviointeja voi aina tulla, mutta hetken pohdinta ennen tekoa voisi olla usein viisasta. Kiitos myös vanhemmilleni uusista talvirenkaista!

Yksi uusista asioista elämässäni on innostus opiskeluun, Toki on tullut opiskeltua tässä vuosien varrellakin, mutta nyt löysin jotain sellaista mitä haluan ihan itse ja voidakseni olla avuksi mahdollisesti myös muille. Joidenkin toiveista huolimatta se ei ole keittiö tai siivous ala.... Vuoden 2020 sana on kohdallani Mindfulness. Mitä sen opiskelu ja sisäistäminen tuleekaan kohdallani olemaan on vielä arvoitus, mutta sen haluan ottaa tosissani ja syvällä mielenkiinnolla vastaan.

Olen kiitollinen tästä vuodesta rakkaille ihmiseille lähelläni. En ole ollut 'vuoden naisystävä', 'vuoden työntekijä', 'vuoden ystävä' tai 'vuoden äiti' listoilla ykkösenä, mutta olen ollut niitä kovasti havittelemassa! Ja olen kisassa vahvasti mukana myös tulevana vuonna!

Kaunista ja hyvää uutta vuotta 2020!

 

sunnuntai, 6. lokakuu 2019

Maksamme velkaa

IMG_20181027_172551.jpg

Kuinka monen nuoruuttaan 80-luvulla eläneen päässä soi nyt tuo Suomen vastine maailman hätään? Tai We are the world?

Mitä tapahtui niiden ihmisten elämässä, joiden sisin paloi silloin tarvetta tehdä tästä maailmasta parempi paikka? Maailma on edellen ja ehkä vielä enemmän epätasapainossa. Johtajista sekä päättäjistä osa on suorastaan rikollisia, köyhyys, luonnon tuhot, nälänhätä, saasteet ja pikku jäälautoillaan elävät jääkarhut ovat meidän päivän normaalit uutiset.

Jos tuolloin olimme jo velkaa tälle maailmalle niin nyt, yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin, olemme  konkurssissa.

Ilmasto lämpenee, vuodenajat eivät vastaa alkuperäisiä merkityksiään, mielipiteitä on paljon mutta toimintaa vähän, kokouksissa istutaan päätöksiä tehdään ja sitten mennään kotiin ilman sen kummempaa. Suomalaisten olot hankaloituu kun eduskunnan mielestä maailma pelastetaan esim. autoilun ja elämisen hintojen korotuksilla ja kaupunki asumiseen keskittämisellä. Ja sillä ei ole merkitystä, että maahamme rahdataan tonni tolkulla turhaa muovi ja vaate krääsää valtamerten takaa.... Ehei, maailma pelastuu kun suomi kierrättää muovipussit sekä maitopurkit ja siirtyy polkupyöräilyn luvatuksi maaksi, heti Kiinan ja Hollannin jälkeen. Lentäminen jätetään väliin ja istutaan loma ajat junassa (jos haluaa mennä johonkin tai odottaa korvaavan junan saapumista rikkoutuneen tilalle) tai takapihalla jalat hiekkalaatikossa drinksuja nauttien (vastine hiekkarannalle etelänloman sijaan). Veroja nostetaan joka saralla, jotta velka saadaan kuitatuksi. Meidän rakas suomi, pikku taskuvaras oikeiden pahisten joukossa!

Minä kannatan kierrätystä, taloudellisuutta, järkeviä valintoja, krääsän kieltämistä, maaseudun asuttamista, kyläkouluja ja autoilun normalisoimista. Vastustan tuhlailua luonnonvaroilla, maaseudun aliarviointia ja autioittamista, suuria koulukampuksia, ylisuuria kauppakeskuksia ja typeriä päättäjiä tässä maailmassa. 

Minä haluaisin nauttia tästä ympärilläni olevasta maailmasta, kauneudesta, luonnosta, ihmisistä, eläimistä ja normaalista arjesta. Olen valmis kantamaan oman osuuteni maailman hyvinvoinnin eteen ja kannustan siihen muitakin. Jos jokainen tekee ympärillään viiden metrin säteellä asiat hyväksi, kohtelee tuota aluetta kunnioituksella ja hyvyydellä, niin olisiko asiat sitten paremmin? Lapsellista ajattelua miettii nyt joku... Ehkä, mutta ei sentään mahdotonta toteutua. No, jos miettii vaikka polvenläpsyttäjäTrumppia, niin hänelle se varmasti on sulaa hulluutta, mutta me normaalit ihmiset jotka vielä ymmärrämme todellisuutta. Meille se on mahdollista.

Maailman pelastaminen ja ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on kuin saippuakuplat tuulessa. Paljon kaunista, mutta niin katoavaista. 

Pidetään huolta kaikesta mikä on mahdollista, mutta nautitaan myös siitä kauneudesta mitä meillä on ympärillämme.