lauantai, 19. joulukuu 2020

Onko erilainen joulu silti oikea joulu?

 

IMG_20201024_174304.jpg

Jännitystä sen kummempaa lisäämättä vastaan heti, että on. Erilainen joulu on silti oikea joulu, sanoivat median edustajat mitä tahansa. Jokainen joulu on jokatapauksessa erilainen vuodesta toiseen.

Minä olen jouluihminen. Olen saanut viettää lapsuuteni joulut lumen ja metsän keskellä, perheen, isovanhempien, vierailevien sukulaiseen ja perinteisten jouluruokien äärellä. Joulupukin odotuksen hurmiossa lapsuuden joulut ovat muistoja täynnä. Vuodet vierivät ja lapsista muututtiin nuoriksi ja siitä aikuisiksi. Joulu muuttui jo silloin, perinteet muuttivat muotoaan ja ihmiset ympärillä osittain vaihtuivat. Minun kohdallani vaihtui välillä maanosakin.

Vallitsevan epidemian aikana on monessa perheessä mietitty miten joulua nyt vietetään. Mediassa pelotellaan, varoitetaan, syyllistetään ja maalataan uhkakuvia. No, uhka on olemassa meillä jokaisella, se on totta. Vanha sananlasku sanoo; sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee... Nyt pitää ajatella; sitä tikulla nenään, joka tautia voi levittää...  Minua harmittää se, että kielteisen ja pelottelevan uutisoinnin sijaan ei huomioida tarpeeksi positiivisia tapoja viettää joulua. Muutenkin muutamista iltapäivä lehdistä on tullut terveydellisten seikkojen uhkakuvien hautomo. Heidän lehtiään jos päivittäin selaa niin tulee luulotautiseksi. No, itse olen päättänyt suojella ajatuksiani ja oloani olemalla lukematta ko lehtiä. Paljon terveempi olo heti.

Rehellisesti käsi pystyyn, kuinka moni huokaisee helpotuksesta, ettei tarvitse lähteä mihinkään, ei tarvitse kestitä ketään, saa itse päättää milloin syödään ja saunotaan? Ja silti viettää oikeaa joulua. Joulu kun on jokatapauksessa - kalenterissakin lukee niin ja töistä on monet saaneet ihan palkallista vapaatakin sen takia. (Median eräille sanasepoille tiedoksi; joulua ei ole ollut edes mahdollista peruuttaa.) Joulurauha julistetaan, Lumiukko ja muut piirretyt jouluohjelmat tulee telkkarista ja jouluisia sävelmiä löytyy kaikkialta. Kynttilöitä voi polttaa, kietoutua lämpimään ja lukea tai kuunnella vaikka kirjaa. 

Joulu on ihan pian, se ei sinänsä vaadi mitään. Joulun voisi ajatella juhlana, joka tuo hetken pysähdyksen vuoden loppuun. Tai sitten sen alkuperäisen syyn mukaan; Jeesus-vauvan syntymäjuhlana. Tai juhlana jolloin tonttuillaan ja odotellaan joulupukkia. Meillä on lupa viettää sitä itselle hyvällä tavalla, mutta vaikka ympärillä olevat tuovat siihen oman paineensa, me silti voimme vaikuttaa siihen. Laulussa lauletaan; sydämeeni joulun teen... Kun noita kolmea sanaa ajattelee, siinä on koko totuus. Joulun tunne on lopulta meissä itsessämme.

Kaikki eivät halua sitä viettää tai senkummemmin sitä juhlistaa, ei tarvitse. Nuo jouluun kuuluvat päivät voi viettää ihan normaalin arjen mukaisesti. Voi toki kokeilla ja ehkä löytää siitä jotain hyvää, mutta tunnottomuuskin tuota juhlaa kohtaan on sallittua. En minäkään kokenut suurta juhlan huumaa Kiinassa esim. Kuukakku juhlinnassa, mutta iloitsin juhlijoiden puolesta. Heillä oli aihetta juhlaansa. 

Nyt toivon omasta puolestani kaikille hyvää ja rauhallista joulun aikaa.

Amerikassa toivotataan yleisesti Happy Hollidays, Hyviä Lomapäiviä!

Nautitaan hetkestä ja omasta olemassaolosta - se olkoon lahja itsellemme.

Kaikkea hyvää ja terveyttä myös alkavalle vuodelle 2021!

 

 

 

 

 

 

sunnuntai, 8. marraskuu 2020

Kohti uutta

IMG_20200731_192531.jpg

Hui! Onpa viime kerrasta vierähtänyt jo aikaa, mutta joskus hiljaisuus on tarpeen.

Tämä syksy on ollut minulle, kaiken koronan myötä opitun lisäksi, hyvin erilainen. Kesän lopulla kotona vielä asunut poikani totesi etsivänsä itselleen asuntoa ja pian huomasin pakkailevani lautasia sekä pyyhkeitä laatikoihin. Mietin kuumeisesti mitä tapahtui? Minne ne vuodet katosivat? Oliko se oikesti nyt tässä? Ja osasinko kasvattaa vai menikö pieleen? Pärjääkö hän? Miksi aika kului niin nopeasti, kun olisin halunnut tehdä yhdessä vielä niin paljon?

Syyskuu alkoikin uuteen tottumisessa. Koti oli hiljaisempi, ei tietokoneen hurinaa ja pelituolin narsketta tai itse pelaajan outoja ääniä, ei askeleita. Normaalisti suljettu ovi oli auki muuttuneeseen huoneeseen. Kukaan ei tullut aloittaen lausettaan sanoilla äiti tai oletko kuullu... Oli vain hiljaisuus.

Toki koirat ovat tallella, miesystävä ja kaikki muu normaali elämään kuuluva liikehdintä sekä äänet - kyllä, pyykki- ja tiskikone toimivat edelleen. Ja ne lapsetkin ovat tallella, onnellisina omissa kodeissaan. Mutta lasten tuomat äänet ja läsnäolo minun lähelläni, ne kauan sitten alkaneet ja vuosien saatossa muuttuneet, olivat lopullisesti pois. Joillekin se voi olla helpotus tai normaali jatkumo, mutta minulle se oli kova paikka. Osuuteni oli jotenkin hoidettu maaliin, suurella rakkaudella ja kaipauksella. Äitiys on minulle suurin asia maailmassa.

Nyt kaksi kuukautta myöhemmin, olen laittamassa tätä kotia myyntiin. Nämä seinät pitivät meidät perheenä turvassa, saimme kasvaa ja elää, matkata kohti yhtä päätepysäkkiä. Tämä koti teki tehtävänsä ja nyt sen voisi ostaa joku toinen. MInä haluan itselleni jotain uutta, jotain vanhaa (lue:minä ja huonekalut), jotain lainattua (lue:vuokrattua) ja jotain sinistä (voisiko talo olla sininen, tai edes yksi seinä?). Lasten kanssa juttelimme, että kun on muutettu jo niin monesti, tämä koti on vain yksi pitkällä listalla vaikka pitkäikäisin olikin. Voin siis lähteä hyvillä mielin. 

Asunnon myyminen on mielenkiintoista ja jännittävää puuhaa. Minullakin on muutamia kokemuksia taustalla. Viimeisin oli yhtä he*****iä avioeron myötä, joten jälleen uuden elämäntilanteen edessä olen suht jännittynyt miten tällä kertaa sujuu. No, onhan rivarikolmion myynti kivalla asuinalueella ehkä vähän lupaavammalla pohjalla kuin ison omakotitalon myynti keskellä ei mitään.

Nyt siis peukut pystyyn ja katse kohti uusia maisemia. 

Pidetään huoli itsestämme, toisistamme ja voimia syksyisiin päiviin. Toivottavasti lumi sataisi pian maahan, toisi valoa ja piristystä. 

sunnuntai, 24. toukokuu 2020

Ihan omalla maalaisjärjellä

 

IMG_20190731_205206.jpg

Olen tässä viime viikkoina pohtinut meidän ihmisten tapaa toimia erityistilanteissa. Eikä kaikki liity edes vallitsevaan 'uusioelämään' mitä elämme nyt. Kirjoitukseni perustuu niiden ihmisten kohtaamisiin, joiden näkemys tilanteesta on verrattavissa miltei sotatilaan. Heihin, jotka keskittyvät vahtimaan muita.

Kovin on paheksuttu, syytelty, parjattu, vihattu ja uhkailtukin kokoontumisia, missä ihmismäärä on kasvanut. Tarkasti vahditaan mitä naapurustossa tapahtuu, miten käyttäydytään kaduilla sekä puistoissa ja kauppojen kassajonossa. Ihmisten käytöstä peilataan hallituksen määräyksiin ja ihmisen arvoa mitataan sillä. Ymmärrettävää sinänsä, joukossa tauditkin viihtyy ja jakaa osuuttaan. Tätä ongelmaa ei tosin ole pohdittu aikaisemmin kausi influenssan tai noroviruksen etsiessä uutta kotia... Nyt on kuitenkin kyse joukkoepidemiasta ja joillekin vaaraksi koituvasta taudista, en aliarvioi yhtään!

Ja nyt itse mietiskelyyni. Miksi me ihmiset emme käytä tämän hetken yhteiskunnassa omaa itsesuojeluvaistoa? On tärkeää, että esim. hallitus asettaa yleiset rajat taudin taltuttamiseen ja kaikkien turvallisuuden, sekä yhteiskunnan pyörimiseen liittyvät säädökset. Heidän tehtävä on mahdoton, jos me emme huolehdi osuudestamme.

Vahtimisen, ruikuttamisen ja kauhistelun sijaan oma maalaisjärki käyttöön - löytyy myös kaupunkiin syntyneillä, vaikka mainitaankin sana maalais...

Epidemian helpottaessa on joissakin asioissa tullut väljemmät säädökset. Hyvä niin. Nyt huolehditaan niistä ja oma-aloitteisetikin vältellään liikoja kokoontumisia sekä niskaan hengittelyjä. Onhan jo yleinen kohteliaisuus ollut kautta aikain, ettei yskitä tai pärskitä toisen edessä. Jos ihmisten läheisyys ahdistaa tai tuntuu turvattomalta, kannattaa vaihtaa paikkaa tai kellonaikaa. Yhteisen hyvän nimissä meitä on monia, jotka emme voi esim. työn vuoksi vältellä monien ihmisten kohtaamisia  isoissakin ryhmissä. Teemme osuutemme mahdollisimman turvallisesti ja toisia ajatellen. Niin voisi toimia moni muukin ja tietysti toimiikin.

Näkymätön uhka, tuo pirulainen. Se on opettanut meitä näkemaan asioita uudelta kantilta. Lähentänyt, mutta myös erottanut. Nostanut ongelmat esiin, mutta myös näyttänyt syyt olla onnellinen. 

Aurinkoisia päiviä on luvassa, päästetään aurinko sekä lämpö myös sisimpäämme!

Ja voimia heille kaikille, jotka elävät vaikeita aikoja tämän kaiken aiheuttamana - pidetään toivoa ja uskoa parempaan yllä!

perjantai, 3. huhtikuu 2020

Virvon varvon onnea kaikille!

IMG_20190406_145210.jpg

Viimeiset menneet viikot ovat saaneet meissä kaikissa varmasti uusia piirteitä aikaiseksi. Kun maailma periaatteessa pysähtyy ympäriltä ja meitä kehoitetaan rauhoittumaan, niin miten se vaikuttaa oman itsensä tuntemiseen? Löytyykö sisäisiä salaisuuksia, jotka muistuttavat taidoista jotka oli unohtanut? Herääkö uinunut multasormi kuorestaan ja mullan sekä siementen kaihoisa kutsu saa ihmisen lumoihinsa? Entäpä lapsuuden haave olla idearikas puuseppä tai kutojamestari... Tai vihdoinkin on aika ostaa uudet lenkkarit, juosta sinne missä pippuri kasvaa ja sitten pikaisesti takaisin kotiin. MItä uutta ja mukavaa voi löytää tästä hetkestä?

Kotiin keskittyminen, oman itsensä uudelleen ohjelmointi ei ole välttämättä helppoa. Vanhemmuus, parisuhde sekä omien läheisten huolenpito on haastavaakin. Oma rooli muuttuu opettajan, etätyöntekijän, vanhemman, lapsen, sisaruksen, alaisen, pomon ja meditaatiogurun yhdistäväksi hahmoksi. Miten hallita kaikki roolit? Ei mitenkään, eikä edes tarvitse. 

Aika, jota elämme nyt, on jotain sellaista johon ei ole pystynyt juurikaan varautumaan. Meidän on kaikkien opeteltava uusia tapoja elää arkea ja löytää uusia positiivisia ajatuksia tulevaisuuteen. Huoli läheisten terveydestä ja selviämisestä sairauden iskiessä on valtava ja nämä ihmiset tarvitsevat uskoa, toivoa sekä rakkautta. Kukaan ei vielä tiedä, mitkä ratkaisut ovat oikeita, mikä päätös on lopulta viisas ja mitä uutta tästä seuraa. 

Monien elämää tulee ravistelemaan myös työttömyys, lomautukset ja konkurssit. Olisi hienoa osata sanoa jotain todella lohduttavaa heille, mutta mikä olisi sellainen sana tai lause? Mikä voisi edes hetkeksi puhaltaa huolet ja murheet pois?Itselläni on edessä lomautus. Vahvistan sanan neljää ensimmäistä kirjainta ja hengitän syvään, minä selviän kyllä, elämme tarkemmin ja säästäväisemmin. Samaa toivon myös sinulle, jos olet vaikeassa tilanteessa, että selviät - et anna periksi.

Virvon varvon onnea meille ja onnea teille, rakkautta ja voimaa, lepoa ja rauhaa.

 

lauantai, 14. maaliskuu 2020

Lautapelejä ja linnunlaulua

Lokakuulta%20joulukuun%20alkuun%20117.jp

 

Ainakin meidän työikäisten ja sitä nuorempien sukupolvi on uuden kokemuksen edessä. Hamstrataan ruokaa, vessapaperia ja vaanitaan lähimmäisen niiskutuksia. Vahdimme uutisia, kuuntelemme huhuja, voivottelemme päättäjien hitautta ja kauhistelemme muiden maiden varomattomuutta suomalaisten sairastumisten altistamiseen. 

Nyt on hyvä hieman kettuilla päätösten tekijöille. Mikä idea on suurissa konttoreissa, kouluissa ja kampuksissa tälläisen epidemian tapahtuessa. Mikä idea on tehdä massiivisia ostoskeskuksia joissa pöpöpintoja on kilometritolkulla? MIkä idea on autioittaa osa suomea, jotta ihmiset saavat asua ahtaasti ja pärskiä toisensa haudan partaalle? Köh köh? Ei pelkästään nyt, vaan joka hemmetin talvi influenssan sekä muiden pöpöjen riehuessa!

Tämänhetkinen tilannehan on vain yksi ajan hetki meidän historiaa, mutta herättää ainakin minussa arvostelevia kysymyksiä. Miksi on pitänyt tuhota kyläkoulut, pienet yksiköt ja pikkukaupat katujen varsilta? Vastaus on toki se ikuinen raha ja muu diipadaapa, mutta nyt on pakko ampua pari pöljän nuolta kohti päättäjiä.

Nyt olisi hyvä käydä lähikaupassa ostoksilla, lähikahvilassa hakemassa erikoiskahvi mukaan, tukea niitä pienyrittäjiä joiden elanto on kiinni meidän vapaa-ajan liikkeistämme. Vältellään suomalaiseen tapaan toisiamme, mutta pidetään kuitenkin huoli toisistamme. Käsien pesua ja kaikkea muuta hygieniaan liittyvää unohtamatta.

Tästä kaikesta on haettava myös hyviä puolia. On jo todettu, että ilmanlaatu on puhdistunut esim. kiinassa ja italiassa. Plussapisteet luonnolle! Onko tämä myös hyvää aikaa tutustua taas omaan perheeseen, viettää aikaa yhdessä ja luoda kodin sisälle yhteisiä harrastuksia? Lautapelit ja yhteiset leffaillat kunniaan! Voimmeko hidastaa hetkeksi, pysähtyä ja olla tässä hetkessä? Katsoa ympärillemme ja nähdä mitä hyvää siinä onkaan. 

Karanteenissa olevien ja taudin saaneiden kohdalla on pelko sekä epätietoisuus varmasti läsnä. Miten heitä voi auttaa ja tukea ystävänä, sukulaisena tai naapurina? Olemalla läsnä ja apuna. Puhelimet ja netti laulamaan. Mukava yllätys oven taakse, ovikellon soitto ja vilkutus kauempaa! 

Meidän valttimme on kuitenkin ulkoilu ja suomen kaunis luonto. Jos kunto ja terveys kestää niin nyt kipinkapin ulos. Lämpimästi päälle, kaulaliina suojaksi ja kohti uusia seikkailuja. Tilaa on ja raitista ilmaa. Mielenrauhaa ja iloa, lintujen laulua ja ehkäpä aurinkoakin. Elämä jatkuu!

Voimia ja viisautta, rakkautta ja myötätuntoa - sitä me tarvitsemme ja sitä hyödyntäkäämme!