Katselin joku aika sitten kurkiauran lentoa. Siinä on aina jotain niin kaunista, upeaa, tyylikästä sekä surullista. Lintujen syysmuutossa yleensäkin on tuota kaikkea. Miten nuo pienet tai isot selviävät matkastaan? Miten niiden vaistot oikein toimivat? En voi ymmärtää, vaikka sitä olen selvitellytkin. Kunnioitan vaan suuresti tuota luonnon tapaa hoitaa omiaan.

Syksy on minulle usein muutosten tuulien aikaa. Sisäisesti. Luonnon muuttuessa värien kautta talven utuun, eläinmaailman hiljentyessä alkavan kylmyyden edessä - siinä on  jotain niin maagista. Kaipaan muutoksia itsellekin, en suinkaan surullisella tavalla vaan toiveikkaalla. No, eihän sitä nyt voi pakata reppua selkään, ostaa menolippua etelän suuntaan ja nousta siiville... vai voisiko? 

Erityisesti tänä syksynä  kaipaan kipeästi muutoksia elämässäni. Olen lopen kyllästynyt tekemääni työhön, into ja se palava halu on yksinkertaisesti kadonnut. Toki teen työni edelleen hyvin ja lasten parasta ajatellen, mutta se kipinä on sammunut ja kadonnut tuhkaan. Tunne on koko kropassa. Haluan jotain uutta, uusia värejä elämään, uusia haasteita ja uusia mahdollisuuksia! Selaan ahkerasti työpaikkahakemuksia näkyviä ja piilotettuja. Se toivomani paikka on tosin niin hyvin piilossa etten sitä ole löytänyt ja varmaan potentiaalinen työnantajakaan ei tiedä että tarvitsee juuri minut alaisekseen! 

Jospa sittenkin pakkaisin repun ja ostaisin sen lentolipun? Kiehtova ajatus, mutta jääköön reppu nyt vielä kaappiin. Ympärillä on perhe joka tarvitsee äitiä ja mies, joka ei taida juuri nyt tuntea samanlaista lähdön poltetta kuin minä. Kaapin ovi kiinni ja miettimään jotain muuta vaihtoehtoa. 

Oli tilanne mikä hyvänsä, uskon ja toivon, että aina on oleva mahdollisuus johonkin muuhun. Nyt vain tarvitaan sellaista malttia mikä minulta usein puuttuu, odottaminen tekemättä itse mitään radikaalia. Minä siis odotan, samoin odottavat puiden lehdet tippumistaan, viimeiset linnut lähtökutsuaan, luonto talven saapumista ja lumen valkeaa peittoa.

Uutta on aina ilmassa ja mahdollisuuksia maailma täynnä, on vain löydettävä tie tai piilopolku uuteen.